maanantai 11. huhtikuuta 2016

Sienikunnan mieletön, äänetön monimuotoisuus

Mitä sienet ovat muuta kuin marketin herkkusienipaketteja ja syksyisin lääniä koristavia nättejä lakkeja? Itse asiassa ratkaisevan paljon - massiivisen paljon - enemmän. Herkullinen lakki on vain jäävuoren huippu, sillä jännittävimmät ja omituisimmat sienten tavoista kätkeytyvät joko pieneen kokoonsa taikka maan alle.

Kiehtovaa kyllä, sienet ovat lähemmin sukua meille eläimille kuin kasveille. Sienten ja eläinten yhteinen linja erosi kahtia tuhat miljoonaa vuotta sitten. Sienillä on soluseinä kuten kasveilla, mutta siinä missä kasvien soluseinä koostuu mm. selluloosasta, sienten on erilainen ja sisältää kitiiniä, samaa ainetta, josta hyönteisten ja äyriäisten kova kuori rakentuu. Vaikkapa kovakuoriaisen peitinsiivet. Sienet ovat myös lähempänä eläimiä siinä, että ne ovat toisenvaraisia eliöitä: ne eivät itse tuota tarvitsemaansa energiaa vaan nojaavat ravinnonsaannissaan energiaa sitoviin kasveihin. Aivan kuten me eläimet. Sienillä ei tosin ole sisäistä ruuansulatusta. Ne erittävät ruuansulatusentsyyminsä ympäristöönsä ja hörppivät sulaneet ravintoaineet itseensä.

Sienilajien määrän maailmassa on arvioitu olevan jotakin miljoonasta viiteen miljoonaan. Kuvattuja lajeja on yli 100 000. Koska maaperä on yhä melko tutkimatonta aluetta, siellä todennäköisesti muhii kovanlainen arsenaali tuntemattomia sienilajeja. Lajikirjon ja tutkimattomuuden lisäksi myös sienten elintavat, elinkaaret, muodot ja lajiryhmät ovat monimuotoisia. On kasvien ja eläinten jopa kohtalokkaista loisista hyödyllisiin pötsisieniin, jotka auttavat kuitujen hajottamisessa. On laajasta rihmastottomien homeiden skaalasta metsissä levien kanssa yhdessä eläviin jäkäläsieniin ja edelleen valtavia rihmastoja kasvattaviin lajeihin. Ilmassa leijuu sieni-itiöitä. Ympäri maailmaa kasvaa sieniä, jotka tuottavat valoa. Jopa tehokkaammin kuin lamput. (Suomessakin on hohtavia lajeja: esimerkiksi mesisienen rihmastoa on käytetty valaisutarkoituksiin). Ja lopulta olemassa ovat tietysti kantasienet, joihin kuuluvat tutut ruokasienet. Kaikista sienistä vain noin 35% kuuluu kantasienten kaareen, vaikka ne ovatkin ensimmäisenä mieleen juolahtava esimerkki sienistä.



Hiippojen sukuun kuuluva, hohtava sieni
(kuva: http://oddstuffmagazine.com/)



Sieniä on kiittäminen monesta keksinnöstä ja palveluksesta.  Kun maakasvit vasta aloittivat kehitystään, sienet olivat jo erilaistuneet kaikkiin nykyisinkin tavattaviin pääkehityslinjoihinsa. Siten ne ovat ehtineet jo konkareina kehittää monia sovelluksia planeetan oloihin. Monet lääkkeet ovat alunperin sienistä peräisin. Esimerkiksi rintasyöpälääkkeenä käytettävä solunsalpaaja on marjakuusessa elävästä sienestä. Erityisesti sademetsien sienistä etsitään jatkuvasti uusia lääkeaineita. Touhu on taistelua aikaa vastaan, kun sademetsät katoavat systemaattisesti ja armotta. Suomessakin tutkitaan sienikemian käyttöä lääkkeiden valmistuksessa: sienten ylläpitämät, vettä hylkivät ainesosat voisivat toimia lääkeaineiden päällysteinä. Sienikemiasta etsitään juuri nyt ratkaisua ekologisempien litiumakkujen valmistamiseen. Sienten erittämiä entsyymejä hyödynnetään jo teollisesti. Sieniä on hiljan alettu tutkia myös suhteessa niiden kykyyn korjailla ihmisen jälkiä. Sellaiset sienet, jotka luonnostaankin ovat hajottajia, pystyvät usein hajottamaan laajempaa ainekirjoa kuin ne normaalitoimissaan tekevät. Tämä siksi, että niillä on laajakirjoisia entsyymejä varastoissaan. Esimerkiksi öljyllä saastunutta maaperää on onnistuttu puhdistamaan sienillä, jotka yhdessä maaperän bakteeriston kanssa hajottavat öljyn hiilidioksidiksi ja vedeksi. Hajottajasienten on huomattu hajottavan myös esimerkiksi torjunta-aineita. 



Lahottajasieniin kuuluvaa osterivinokasta voidaan käyttää
biopuhdistajana: yhdessä maaperäin pieneliöiden kanssa se "syö"
maaperästä esimerkiksi mineraaliöljypohjaisia saasteita. (Kuva: wikipedia).



Mutta erityisesti sieniä on kuitenkin kiittäminen koko nykyisenkaltaisen luontomme olemassaolosta. Kaikkein tärkein rooli sekä ihmisen että muun eliöyhteisön kannalta on sienijuurilla eli mykorritsoilla. Mykorritsa on kasvin juuriston ja sienirihmaston muodostama kokonaisuus. Rakenne ja toiminta on jossain määrin sama kautta linjan: sieni saa kasvin sitomaa energiaa hiilihydraatteina, ja sieni edesauttaa kasvin ravinteidensaantia ja suojaa taudinaiheuttajia vastaan. Koska sienijuuri on aina paljon laajempi rihmasto kuin puun oma juurisokkelo, ravinteita ottavaa pinta-alaa on ratkaisevasti enemmän yhteistyöjärjestelyssä. Sienijuuri sijaitsee luonnollisestikin maan alla, ja useimmin sen havaitsee vasta, kun sieni puskee maan pintaan itiöemän eli tutun lakillisen rakenteen, jota arjessa kutsutaan sieneksi. 

Sienijuurityyppejä on lukuisia, mikä ei enää sienten kyseessä ollessa yllätä. Kaikki niissä on jopa absurdin monimuotoista ja moninaista. Sienijuuren hyötysuhde vaihtelee osakkaiden välillä. Joskus sieni on ahneempi enemmän kuin antavampi. Joskus osalliset tarvitsevat toisiaan enemmän: esimerkiksi jotkut sienet eivät voi elää ilman kasveja, vaan joutuvat odottelemaan maassa itiöinä kunnes sopiva kasvi sattuu kohdalle. Joskus taas kasvit voisivat aivan hyvin olla ilmankin sieniä, jos ravinteita on oikein hyvin. 

Puustommekin on riippuvaista sienijuurista. Tutut tattimme, rouskumme, haperomme ja muut ruokasienemme löytyvät tietynlaisilta alueilta, koska ne ovat tiettyjen puiden mykorritsaystäviä. Käytännössä kaikki puumme ovat riippuvaisia sienijuurista, ja yhdellä puulla voi olla lukuisia eri sieniyhteistyöläisiä yhtäaikaa. Eri sienillä on taas kerran erilaisia lisääntymisstrategioita, mistä syystä tietyn sienen löytää jo keväällä, toisen vasta syksymmällä, yksi vaatii reippaat sateet itiöemän puskemiseen ja toinen tyytyy vähempään. 

Mykorritsatoiminta on koko metsäekosysteemille äärimmäisen tärkeää. Sienijuurten kautta hiiliyhdisteitä kulkeutuu maaperään runsaasti ja sienijuurten massa muokkaa maata. Samalla ravinteita kulkee maasta kasveille. Ravinteiden ja energian välillä vallitsisi muutoin epäsuhta ja ekosysteemin toiminta olisi vaikeaa kuvitella. Sienet ovat aivan ratkaisevassa asemassa ylläpitämässä elävää luontoa sellaisena kuin me sen tunnemme.



Sienijuuri, jossa on kärpässieniin kuuluva sieniosakas
(kuva: wikipedia) 



On vaikeaa keksiä kasvi, joka ei eläisi yhteistyössä sienten kanssa. Jo silloin, kun kasvit nousivat maalle 450-500 miljoonaa vuotta sitten, ne tekivät sen sienten avustuksella. Kaikkialla kasveissa elää sieniä. Niiden pinnalla, niiden juurissa, niiden sisällä. Sienijuurisienet ovat ehdottomasti tärkein yhteistyökumppani kasveille, mutta on muitakin järjestelyitä. Kasvin sisällä elävät sienet saattavat olla esimerkiksi osa kasvin kemiallista puolustusjärjestelmää, joka tekee kasvista vaikkapa myrkyllisen tai pahanmakuisen kasvinsyöjille. Tällainen ominaisuus on jo voimakas evoluutiota ohjaava voima kautta ravintoverkon. 

Ehkä sienikunta kaikessa rajattomuudessaan, itse hakeutuvine muotoineen ja vaihtelevine elintapoineen, voisi myös toimia eräänlaisena kipinänä monimuotoisuuden ja kirjavuuden arvostamiselle planeetallamme muutoinkin. 





1 kommentti:

Kiitos kommentista!
Pyrimme vastaamaan jokaiseen kommenttiin pian.